Kotilon kotikonsertit - syksy 2020

Keväällä 2020 pääkaupunkiseudulla käynnistyneen ajatuksia herättelevän konserttisarja Kotilon järjestäjät eivät helmikuisen konserttinsa jälkeen tiennyt, kuinka ajankohtaiseksi trendiksi konserttien striimaaminen nousisi vain viikkoja myöhemmin. Nyt syksyllä Kotilo jatkaa tarjoten niin paikan päällä olevalle yleisölle kuin etänä konserttia seuraaville korkeatasoista musiikkia ja kriittisiä puheenvuoroja.


Koronatilanteesta johtuen Kotilo-konsertit järjestetään Taidekoti Kirpilässä. Tilanteen mahdollistaessa palaa sarja yksityiskoteihin. Kirpilästä löytyi sarjalle kodinomainen ympäristö, jonka jokaisessa huoneessa voi aistia taiteen ja tieteen syvän arvostuksen. Jokainen konsertti striimataan Kotilon YouTube -kanavalla.

 

Sarjan taiteellisina johtajina toimivat alttoviulisti Hanna Hohti ja viulisti Terhi Paldanius. He haluavat Kotilolla osallistua musiikin kautta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ajankohtaisista teemoista puhuvat eri alojen asiantuntijat. Puheenvuoron ympärille on rakennettu musiikillinen kokonaisuus.

Konsertti 27.10. klo 19-20
"Onko yhteiskunnassa tilaa haavoittuvuudelle?
"

Taidekoti Kirpilä
Pohjoinen Hesperiankatu 7, 00260 Helsinki
6. krs

ESIINTYJÄT 
Marja-Liisa Honkasalo, puheenvuoro

Mirka Viitala, piano

PUHEENVUORO 


Lääkäri ja humanisti Marja-Liisa Honkasalon tarkastelee puheenvuorossaan haavoittuvuutta sekä autonomisen valinnan ja riippuvuuden välisiä suhteita tilanteissa joissa suurin osa ihmisistä elää. Onko riippumattomuus muista mahdollista ja onko se edes toivottavaa? Mistä on syntynyt käsitys että haavoittuvuus olisi vain joidenkin toisten ihmisten asia mutta me emme kuulu heihin? Konkreettisena esimerkkinä Honkasalo kertoo psykiatrisen sairaansijojen alasajosta 1970-luvun loppupuolella sekä sen jättämistä jäljistä yhteiskuntaan.

MUSIIKKI

Erik Satie: Nokturnot nro 1 ja 2 sarjasta Viisi nokturnoa pianolle (1919)


Erik Satie (1866-1925), säveltäjä, pianisti ja oman kuvailunsa mukaan ”gymnopedisti” oli tunnettu eksentrikko, jonka musiikillinen tuotanto on vaikuttanut suuresti myöhempiin säveltäjäsukupolviin, erityisesti minimalisteihin. Kotilo-konsertissa kuultavat Nokturnot ovat Satien myöhäisempää tuotantoa vuodelta 1919. Näitä pieniä kappaleita edelsi puolituntinen sinfoninen draama Socrate.

 

Nokturnoja oli alunperin tarkoitus olla seitsemän, mutta niitä julkaistiin viisi, kuudennen jäädessä hieman keskeneräiseksi. Se julkaistiin postuumisti vasta vuonna 2006. Nämä yökappaleet ovat hyvin mystisiä ja herkkiä eikä niissä ole jälkeäkään Satien musiikkiin niin usein liitettävästä ironisuudesta ja huumorista. Kryptistä tunnelmaa kuvaa hyvin teksti, jonka Satie oli kirjoittanut ensimmäisen nokturnon yhteyteen:

False Nocturne
The night is silent
The melancholy is enormous
The Will-o´-the-wisp troubles peaceful landscape
What a bore! It’s an old Will-o´-the-wisp.
He really didn’t need to come.
Let’s return to our musing, if you please.


Satie-käännökset ranskasta englanniksi Jeremy Drake

—————————————————


Giacinto Scelsi: Sarja pianolle nro 9 ”Ttai” (1953)

”A succession of episodes alternately expressing Time (or more precisely Time in Motion) and Man, as symbolized by cathedrals or monasteries, with the sacred sound of -Om- .”

Näin säveltäjä itse kuvailee tätä yhdeksän osaa sisältävää sarjaa, joka todellakin venyttää aikaa tavoilla, joita länsimaisessa taidemusiikissa harvoin kuulee.

Giacinto Scelsi (1905-1988) oli italialainen aristokraatti, runoilija ja säveltäjä, jonka musiikillinen tuotanto on ainutlaatuisen omaleimaista. Kreivi Scelsin lapsuudenaikainen koulutus piti sisällään hänen omien sanojensa mukaan miekkailua, latinaa ja shakkia, sen sijaan muodollista musiikillista koulutusta hänellä ei ollut. Scelsille rakkain instrumentti oli piano, jolla hän saattoi improvisoida tuntikausia. Nuorena hän matkusteli Aasiassa, erityisesti Intiassa ja Tiibetissä, ja sikäläinen kulttuuri ja musiikki tekivät häneen syvän vaikutuksen, joka sittemmin heijastui vahvasti hänen elämäänsä ja tuotantoonsa.

Toisen maailmansodan jälkeen Scelsi koki hermoromahduksen, jonka seurauksena hän myöhemmin sanoi ”unohtaneensa kaiken, mitä tiesi musiikista”. Tämän syvällisen henkisen kriisin yhteydessä hän kehitti tavan rauhoittaa mieltään soittamalla yhtä ja samaa ääntä pianolla. Tämä hypnoottinen yksiäänisyys muodosti pohjan hänen myöhemmälle sävellyskielelleen ja on selvästi kuultavissa myös sarjassa nro 9.

Pikanttina yksityiskohtana Scelsi ohjeistaa pianosarja nro 9:n nuotissa esittäjää (ja yleisöä!) näin: "This suite should be listened to and played with the greatest inner calm. Nervous people stay away!”

Teksti: Mirka Viitala

 

Konsertti 17.11.2020 klo 19-20

Arjen eri todellisuudet"

Taidekoti Kirpilä
Pohjoinen Hesperiankatu 7, 00260 Helsinki
6. krs

ESIINTYJÄT 
Amanda Kauranne, kansanmusiikki

Pekka Tuominen, puheenvuoro

MUSIIKKI

 

Miten arkeni soi? Imuri laulaa, kukkaruukut kilisevät ja sydämen rumpu lyö. Kansanlaulun ytimessä on tarve musiikkiin; kehtolaulut, loitsut, runolaulut ja karjankutsut ovat olleet soivaa todellisuutta, jossa työn- ja taiteenteko yhdistyvät saumattomasti. Kansanlaulaja Amanda Kauranne esittää perinnekappaleita uudella otteella ja soittaa eriskummallisia instrumentteja.

PUHEENVUORO

 

Pekka Tuominen: 

Kaupunkien maantieteessä mielikuvat ja maine merkitsevät paljon. Kontula on heti rakentamisestaan, yli puoli vuosisataa sitten, tullut tunnetuksi stigmatisoituna lähiönä Helsingin urbaanissa periferiassa. Keskustelua sen, kuten monien muidenkin aiemmin identiteetiltään työväenluokkaisten alueiden tulevaisuudesta dominoivat laveasti käytetyt termit gentrifikaatio ja segregaatio.


Toisten kaupunginosien valtavirtaistuessa ja niiden asukkaiden elämänpiirin muuttuessa homogeenisemmaksi, toiset alueet ovat muodostuneet muusta yhteiskunnasta erottuneiksi saarekkeiksi. Keskustelut mediassa viittaavat lainsuojattomiin no-go zoneihin, joihin viranomaiset uskaltautuvat vain turvasaattueiden tukemina, joissa autot palavat öisin ja rikollisjengit vandalisoivat seutua. Toisissa kuvauksissa taas surraan perinteisten yhteisöjen häviämistä, ketjuliikkeiden voittoa pienyrittäjistä ja elinympäristön yleistä juppiutumista. 


Nämä tarinat toistuvat eri konteksteissa ympäri maailmaa ja ovat alkaneet elää omaa elämäänsä – urbaanit periferiat rakentuvat fyysisen ympäristön muutosten lisäksi laajalle levinneiden representaatioiden sekä keskustelujen perusteella ja ilmentävät käsityksiä kaupunkikehityksen tulevaisuudesta. Mielikuvilla on kuitenkin usein hyvin vähän tekemistä stigmatisoitujen alueiden arkitodellisuuksien kanssa.

Hanna & Terhi

Alttoviulisti Hanna Hohti ja viulisti Terhi Paldanius ovat molemmat vapaita taiteilijoita, joita yhdistää halu hyödyntää taidetta yleisen hyvinvoinnin ja avoimen keskustelukulttuurin edistämiseksi. He ovat saaneet perinteisen klassisen musiikin koulutuksen, mutta ovat sen jälkeen löytäneet itsensä soittamassa mitä erilaisimmista paikoista niin teatterinäyttämöltä kuin laivatelakalta. Hannan ja Terhin kodit sijaitsevat nykyään alle kilometrin päässä toisistaan ja niitä yhdistää unelma omasta Lokki -valaisimesta. 

 
 
 
  • YouTube
  • Facebook Social Icon
  • Twitter Clean